Liesjärveen laskee useampia ojia, puroja ja jokia. Niiden virtaamat ovat keväällä paikoitellen suuriakin ja suunnistajan näkökulmasta niistä kaikista ei pääse yli kuivin jaloin. Kesällä virtaamat laskevat lähes kaikissa vesiväylissä niin pieniksi, että ne voi ylittää ilman uimista ja paikoin jopa kuivin jaloin. Mutta Liesjärveen laskevat joet saattavat olla vaikeammin ylitettävissä. Tapolanjärvestä Liesjärveen laskeva Välijoki on niin leveä ja syvä, että sitä ei kannata yrittää ylittää mistään kohtaa. Sen sijaan Tervalamminsuolta tuleva Mustijoki on paikoin sen verran kapea ja matala, että sen pystyy ylittämään pienellä ylityspaikan etsinnällä varsinkin yläjuoksulla. Samoin Tatarlammelta Liesjärven eteläosaan laskeva Lehesjoki on suurelta osin niin kapea, että ylityspaikka löytyy melko varmasti. Aikoinaan Salkolanjärven kaikki valumavedet ovat kulkeneet Lehesjoen kautta.
Salkolajärven pohjoispuolella oleva Taipaleen uittokanava kuuluu osana Liesjärven kansallispuistoon. Salkolanjärven ja Liesjärven Taipaleenlahden välissä oleva kanava kaivettiin 1800-luvun alussa. Salkolan kyläläisten kanssa tehtiin vuonna 1804 sopimus, jonka mukaan kylän talonpojat sitoutuivat hankkimaan Liesjärven Turpoon sahalaitokselle sahatukkeja.
Taipaleen pato 1950-luvulla. Kuva Metsähallituksen kokoelmasta Lusto.
Jotta tukkien uitto Salkolanjärvestä Liesjärvelle kävisi mahdolliseksi, päätettiin samalla sopimuksella kaivauttaa järvien väliin, joka kapeimmasta kohtaa on vain 600 metriä neljä kyynärää (kyynärä on 59,4 senttiä) leveä oja. Salkolan talonpojat lupasivat antaa työhön kukin 10 työpäivää, joista puolet maksuttomina. Työhön ryhdyttiin ja kanava on edelleen olemassa, joskin osittain umpeutuneena. Tukinuitto loppui 1950-luvulla. Liesjärven korkeus on nykyisin yli kaksi metriä alempana kuin Salkolanjärven ja veden virtaamissuunta on Liesjärven kautta Kokemäenjoen vesistöön.
Comments