Kolmas kerta Lounarogassa (17 ja 18 vuodet aiemmin) ja pyöräsarja houkutteli lähtemään mukaan. Melkuttimien purinsuon ympäristö oli tuttua muista kisoista ja retkeilystä ja olin ihan mielissäni kartan saatuani, että rasteja on paljon myös siellä päin.

Suunnitteluhaastetta oli hyvin tarjolla ja vaihtoehtoja oli toteutukselle. Jalkautumisten suuri määrä arvelutti, ja arvelinkin että noin 60km lenkin ehtisi tehdä. Piirsin vastapäivään kierrettävän lenkin, jossa loppupää jäi vähän auki ja päätettäväksi sen mukaan, miten olisi aikaa. Tunti suunnitteluaikana tuntui vähän lyhyeltä, mutta mielestäni se on hyvä vaan, ettei reitti ole ihan viimeisen päälle hiottu. Purinsuon keskellä ollut 9 pisteen rastilla käynti houkutti, mutta se toi suunnitelmaan lisälenkin, josta tulisi pisteet 4+3+9, hitaan suorämpimisen ja metsäoikaisun. Sen hyöty arvelutti jo suunnitteluvaiheessa, ja näin jälkeenpäin ajatellen sillä ajalla olisi voinut saada enemmän pisteitä kisakeskuksen lounaispuolelta. Melkuttimen lähistöllä reitti oli aika selkeä, lähes kaikki rastit kannattaa hakea, vain 3 pisteen pistorasteja pois jättäen. Loppupuolella tein vielä toisen metsäoion pyörän kanssa kääntöympyrän lähellä olleelta 8 pisteen rastilta itään päin. Näin sain loppuosalle reittiä Purinsuon länsipuolelta isommat pisteet kerättyä. Loppuun jäi sen verran aikaa, että ehti hakea kisakeskuksen läheltä vielä yhden 8p rastin ja vielä 5 min jäi jäljelle.

Reitti toteutui ihan hyvin ja matkaa kertyi 65 km. Metsäoikaisut pyörän kanssa hidasti jonkin verran. Jälkikäteen kun tietää vauhdin tarkemmin, suunnitelmankin olisi voinut piirtää eri lailla ja olisi ehkä noin 10 pistettä ollut mahdollista ottaa enemmän. Maasto oli hyvä ja sitä oli rastien sijoittelussa käytetty hyvin. Tampereen yörogien jälkeen aina jää fiilis, että hienoja polkuja ei päässyt ajamaan, kun rastien sijoittelulla tiekierto oli aina nopeampi. Tässä maastossa pääsi ja joutui ajamaan useitakin hienoja polkuja ja se on aina kiva. En myöskään kaipaa kauheasti pyörän päältä leimattavia rasteja, jalkautuminen on hyvä ja sillä saadaan rastit vähän vaikeampiin paikkoihinkin ja joutuu suunnistamaan enemmän.

Rogaining on ymmärtääkseni lähtökohtaisesti joukkueurheilua, mutta on hyvä että on myös kisoja, missä pääsee rogaamaan soolona. Parikisoissa joutuu aina sopeuttamaan vauhtia jonkin verran ja nyt oli kiva ajaa roga ekaa kertaa yksin ja sai säätää vauhdin mieleiseksi. Toivottavasti tämä mahdollisuus pysyy.