Eija on ollut mukana joka kerta, Ulla-Maija toista kertaa. Tapahtuma on ollut kaikin puolin hyvin järjestetty, mistä syystä joka syksy on ollut lähes pakko päästä mukaan. Tapahtuma on hienosti kehittynyt viiden vuoden aikana, etenkin kartan osalta. Kokemus on myös opettanut, miten kannattaa edetä, kun kartta ei anna lähellekään samaa informaatiota kuin suunnistuskartta.

Suunnitteluaika on riittävä, ehtii syödä samalla eväitä, jotka ovatkin meidän joukkueen eli Eväsretkeilijöiden päivän kohokohta. Emme ole tähän asti hifistelleet langalla ja nuppineuloilla vaan tehneet suunnittelua ihan fiilispohjalta ja myös siltä, missä on kivan näköisiä paikkoja. Nytkin näitä kivoja paikkoja löytyi reitiltämme useita. Löytyi myös yksi ei niin kiva -paikka eli rasti 62, johon tuhraantui aikaa n. 10 minuuttia ekstraa. Onneksi paikalle kertyi lisää joukkueita ja porukalle lopulta rastin löysimme. Ratamestari on selityksensä siitä antanut, joten ei siitä sen enempää. Näitä sattuu joskus.

Tekemämme suunnitelma toteutui täydellisesti ja aikaa jäi vielä 45 minuuttia käyttämättä. Tästä saikin hyvät jälkipelit aikaan, kun pohdimme, mitä olisi voinut tehdä toisin. Ehkä ensi kerralla keskitymme myös siihen, paljonko rasteista saa pisteitä. Matkaa kertyi n. 33 km. Käytimme aika paljon kiertäviä valintoja, sillä kokemus on opettanut, että kiva valkoinen metsä voi olla melkein mitä vaan. Sitä paitsi teillä/poluilla juostessa pystyy paremmin ratkaisemaan kaikki maailman ongelmat, kun ei tarvitse kompassia niin tuijotella. Toki suunnistimme ihan oikeastikin silloin, kun se näytti järkevältä. Rastipisteet ovat kyllä aika helppoja eli enemmän on juoksua kuin suunnistusta, mutta ei se meitä haittaa, koska lähdemme matkaan ulkoilu edellä ja syömään niitä eväitä tietty.